korona päiväkirja


Moikka,

(viereinen kuva on muuten uuden liikkeen kassan edustalta, Riston asiakas toi omenapuun oksia.)

  Olen huomannut, että ympärilläni on aivan ihania ihmisiä, jotka kannustavat. Olen saanut ymmärtäväisiä neuvoja ja kannustimia asiakkailtani ja ystäviltäni. Asiakkaat ovat suositelleet minua ystävilleen, joku on esim ostanut lahjakortin etukäteen. Huomaan, että inhimillisyys on parasta mitä tiedän. Se on hieno homma jos ei ihminen sitä muuten huomaa, niin koronan avustuksella sekin tuodaan tietoisuuteen.  Toivon todella, että minä olen joku päivä se, joka voi vastavuoroisesti avustaa muita! Tämä kriisi on tuonut minut lähemmäksi muita ihmisiä ja se on upeaa! Olen kuvitellut, että yksin pitää pärjätä, eikä kukaan kuitenkaan auta. Asia ei ole niin. Maailma on pullollaan sydämellisiä, empaattisia ja välittäviä ihmisiä. Sen huomaaminen on niin ihanaa, että tekisi mieli itkeä ja niin olen tehnytkin.

Olen kiitollinen, että olen näinkin pitkään saanut tehdä työtä teille pitkäaikaset, menneet, kerran käyneet ja tulevat asiakkaani! Jokainen teistä on ollut ihana kukkanen polullani.

Eksyin työvoimatoimiston ammatinvalintatestiin. Ette usko mikä oli lopputulos!
1.Lattianpäällystäjä
2.Jalkahoitaja
3.Suuhygienisti
4.Kätilö

Hevosala olisi myös ollut yksi vaihtoehto, mutta omalta kannaltani se olisi tarkoittanut muuttoa Saksaan. Lisäksi pukittelevat ja vikuroivat 3-ja 4-vuotiaat hevoset eivät houkuttele. Psykologin ammatti kaatuisi siihen, että siinä todella luetaan  ja päntätään, mikä ei taas ole minun heiniä, koska pidän siitä, että saan tehdä käsillä ja liikkua, eli olla nk duunari. Sitäpaitsi tilastomatikka olisi jo ensimmäinen kompastuskivi ja jos koskaan olisin valmistunut, itkisin yhdessä asiakkaan kanssa hänen murheitaan, eihän siitä mitään tulisi.

Olen siis saanut todella tällä suurella vapaa-ajan määrällä keksiä kaikenlaista tekemistä. Aloitin siivoamaan kotiani katosta lattiaan. Ja koska ennestäänkin olen siivoushullu, ei ollut muuta siivottavaa kuin alkaa pesemään seiniä, uunia, parvekelaseja ulkoapäin(! ihan kamalaa, asun 5 kerroksessa ja se on riittävän korkealla) ja lopuksi vielä ihmesienellä kengän ulkoreunoja.

Sen jälkeen aloin käymään juoksulenkeillä ja sitten uudelleen salilla pienellä perhesalilla Olariumissa. Salilta taukoa on kertynyt 10 vuotta, koska kisatreenit ja ruokavaliot ja aamulenkit kuluttivat kaiken innon loppuun ja henkiseen palautumiseen menikin tuon verran aikaa.  Hyviä vinkkejä tulee tässä jos haluaa syödä edullisesti:
-porkkana, peruna, juurekset, omena

-kananmunat, protskujauho, auringonkukan siemenet, pellavarouhe, kalapuikot
-kaurapuuro
-itse tehty leipä/pulla
-tee, kahvi-toimii jälkiruokana

ja ihminen pärjää yllättävän niukalla ravinnolla! Olen ommellut ja parsinut ja tuunannut astioita, vaatteita ja kenkiä. On mukavaa mennä Peikin tallille Kauniaisiin tai Övergårdiin Siuntioon- katsomaan muiden ratsastusta ja nauttia hevosista ja toisten ihmisten seurasta sillä tavoin! Olen valanut itseeni uskoa katsomalla Yle Areenasta SAS, erikoisjoukkojen kovassa koulussa-ohjelmasarjaa. Olen lukenut esim Maaret Kallion Inhimillisiä kohtaamisia, sekä Joseph Murphyn Alitajuntasi voima. Lisäksi olen opiskellut kieliä (italia, ruotsi, saksa, ranska, japani, arabia, turkki, ei yhtään liikaa, ei.) Duolingossa.

 On alettava kirjaamaan ylös aiheita, joista voi olla kiitollinen, esim läheiset ja terveys. Mitä elämä on ilman läheisiä?

Ohessa muutama korona-ajan kuva elämästäni.