korona päiväkirja


Moikka,

(viereinen kuva on muuten uuden liikkeen kassan edustalta, Riston asiakas toi omenapuun oksia.)

Koska tilanteeni on edelleen tukala, olen hakenut toista (osa-aikatyötä) Lidlistä, Citymarketista ja Prismasta. Lidl olisi ollut kiva, koska siinä saa paistaa tuotteita, täyttää hyllyjä ja välillä olla kassalla, eli kivan monipuolista. Citymarket olisi ollut aamu kuudesta alkaen verkkokauppaostosten keräilyä. Prisma olisi ollut kolmivuorotyötä, eli olisin tehnyt myös yövuoroja ja työtehtävät olisi ollut myymälän elintarvikepuolella. Sekin olisi ollut mukavaa. Minua ei valittu mihinkään näistä.

Hain toimeentulotukea Kelasta, ja kaikkien kaavakkeiden täytöt, sekä lappujen lähettelyt oli sellaista hepreaa, että hermo siinä meni. Antaa siis olla.

Ei ole hajuakaan miten tulen pärjäämään elämässäni. Pelottaa ja ahdistaa aika paljon. Olen kuitenkin huomannut, että ympärilläni on aivan ihania ihmisiä, jotka kannustavat. Olen saanut ymmärtäväisiä neuvoja ja kannustimia asiakkailtani ja ystäviltäni. Olemme yhdessä pohtineet tilannettani ja monelle se on tullut järkytyksenä. Olen saanut esim ruoka-avustuksia ja herkkukorin. Asiakkaat ovat suositelleet minua ystävilleen, joku on esim ostanut lahjakortin etukäteen. Huomaan, että inhimillisyys on parasta mitä tiedän. Se on hieno homma jos ei ihminen sitä muuten huomaa, niin koronan avustuksella sekin tuodaan tietoisuuteen. Olen näet ihminen, jonka pitää ensin mennä perse edellä puuhun, että asiat uppoaa kaaliin. Toivon todella, että minä olen joku päivä se, joka voi vastavuoroisesti avustaa muita! Tämä kriisi on tuonut minut lähemmäksi muita ihmisiä ja se on upeaa! Olen kuvitellut, että yksin pitää pärjätä, eikä kukaan kuitenkaan auta. Asia ei ole niin. Maailma on pullollaan sydämellisiä, empaattisia ja välittäviä ihmisiä. Sen huomaaminen on niin ihanaa, että tekisi mieli itkeä ja niin olen tehnytkin.

Olen kiitollinen, että olen näinkin pitkään saanut tehdä työtä teille pitkäaikaset, menneet, kerran käyneet ja tulevat asiakkaani! Jokainen teistä on ollut ihana kukkanen polullani. Vaikka olen ujo ja ehkä estynyt, en ole näyttänyt sitä niin avoimesti ulospäin, niin tässä se nyt tuli!

Koska olen joutunut miettimään kenties toista ammattia tai koulutusta, eksyin työvoimatoimiston ammatinvalintatestiin. Ette usko mikä oli lopputulos!
1.Lattianpäällystäjä
2.Jalkahoitaja
3.Suuhygienisti
4.Kätilö

Hevosala olisi myös ollut yksi vaihtoehto, mutta omalta kannaltani se olisi tarkoittanut muuttoa Saksaan. Lisäksi pukittelevat ja vikuroivat 3-ja 4-vuotiaat hevoset eivät houkuttele. Psykologin ammatti kaatuisi siihen, että siinä todella luetaan  ja päntätään, mikä ei taas ole minun heiniä, koska pidän siitä, että saan tehdä käsillä ja liikkua, eli olla nk duunari. Sitäpaitsi tilastomatikka olisi jo ensimmäinen kompastuskivi ja jos koskaan olisin valmistunut, itkisin yhdessä asiakkaan kanssa hänen murheitaan, eihän siitä mitään tulisi.

Olen siis saanut todella tällä suurella vapaa-ajan määrällä keksiä kaikenlaista tekemistä. Aloitin siivoamaan kotiani katosta lattiaan. Ja koska ennestäänkin olen siivoushullu, ei ollut muuta siivottavaa kuin alkaa pesemään seiniä, uunia, parvekelaseja ulkoapäin(! ihan kamalaa, asun 5 kerroksessa ja se on riittävän korkealla) ja lopuksi vielä ihmesienellä kengän ulkoreunoja.

Sen jälkeen aloin käymään juoksulenkeillä ja sitten uudelleen salilla Olariumissa. Salilta taukoa on kertynyt 10 vuotta, koska kisatreenit ja ruokavaliot ja aamulenkit kuluttivat kaiken innon loppuun ja henkiseen palautumiseen menikin tuon verran aikaa. Nyt kun rahat on tiukilla, on tullut tavallaan kaupanpäällisenä varsinainen ruokavalion muutos, mikä ei ole olleenkaan huono asia. Nimittäin kun syö edullisesti ja harvoin, ei pääse lihomaan! Hyviä vinkkejä tulee tässä jos haluaa syödä edullisesti:
-porkkana, peruna, juurekset, omena, appelsiini, banaani...
-kananmunat, protskujauho, auringonkukan siemenet, pellavarouhe, kalapuikot
-kaurapuuro
-itse tehty leipä/pulla
-tee, kahvi

ja ihminen pärjää yllättävän niukalla ravinnolla! Olen ommellut ja parsinut ja tuunannut astioita, vaatteita ja kenkiä. Koska en voi ratsastaa, on mukavaa mennä Peikin tallille Kauniaisiin tai Övergårdiin Siuntioon- kuitenkin katsomaan muiden ratsastusta ja nauttia hevosista ja toisten ihmisten seurasta sillä tavoin! Olen valanut itseeni uskoa katsomalla Yle Areenasta SAS, erikoisjoukkojen kovassa koulussa-ohjelmasarjaa. Olen lukenut esim Maaret Kallion Inhimillisiä kohtaamisia, sekä Joseph Murphyn Alitajuntasi voima. Lisäksi olen opiskellut kieliä (italia, ruotsi, saksa, ranska, japani, arabia, turkki, ei yhtään liikaa, ei.) Duolingossa.

Vaatii muuten aivan sikana hommaa pitää itsensä pinnalla kun on rankka elämäntilanne. Se, ettei päästä itseään putoamaan henkisesti. Pitää joka hetki keksiä jotain mukavaa tekemistä taikka tsemppiajatuksia. Kun ne ei riitä, on alettava kirjaamaan ylös aiheita, joista voi olla kiitollinen, esim läheiset ja terveys. Mitä elämä on ilman läheisiä?

Ohessa muutama korona-ajan kuva elämästäni.