korona päiväkirja


Moikka,

(viereinen kuva on muuten uuden liikkeen kassan edustalta, Riston asiakas toi omenapuun oksia.)

Koska tilanteeni on edelleen tukala, olen hakenut toista (osa-aikatyötä) Lidlistä, Citymarketista ja Prismasta. Lidl olisi ollut kiva, koska siinä saa paistaa tuotteita, täyttää hyllyjä ja välillä olla kassalla, eli kivan monipuolista. Citymarket olisi ollut aamu kuudesta alkaen verkkokauppaostosten keräilyä. Prisma olisi ollut kolmivuorotyötä, eli olisin tehnyt myös yövuoroja ja työtehtävät olisi ollut myymälän elintarvikepuolella. Sekin olisi ollut mukavaa. Minua ei valittu mihinkään näistä.

Hain toimeentulotukea Kelasta, ja kaikkien kaavakkeiden täytöt, sekä lappujen lähettelyt oli sellaista hepreaa, että hermo siinä meni. Antaa siis olla.

Ei ole hajuakaan miten tulen pärjäämään elämässäni. Pelottaa ja ahdistaa aika paljon. Olen kuitenkin huomannut, että ympärilläni on aivan ihania ihmisiä, jotka kannustavat. Olen saanut ymmärtäväisiä neuvoja ja kannustimia asiakkailtani ja ystäviltäni. Olemme yhdessä pohtineet tilannettani ja monelle se on tullut järkytyksenä. Olen saanut esim ruoka-avustuksia ja herkkukorin. Asiakkaat ovat suositelleet minua ystävilleen, joku on esim ostanut lahjakortin etukäteen. Huomaan, että inhimillisyys on parasta mitä tiedän. Se on hieno homma jos ei ihminen sitä muuten huomaa, niin koronan avustuksella sekin tuodaan tietoisuuteen. Olen näet ihminen, jonka pitää ensin mennä perse edellä puuhun, että asiat uppoaa kaaliin. Toivon todella, että minä olen joku päivä se, joka voi vastavuoroisesti avustaa muita! Tämä kriisi on tuonut minut lähemmäksi muita ihmisiä ja se on upeaa! Olen kuvitellut, että yksin pitää pärjätä, eikä kukaan kuitenkaan auta. Asia ei ole niin. Maailma on pullollaan sydämellisiä, empaattisia ja välittäviä ihmisiä. Sen huomaaminen on niin ihanaa, että tekisi mieli itkeä ja niin olen tehnytkin.

Olen kiitollinen, että olen näinkin pitkään saanut tehdä työtä teille pitkäaikaset, menneet, kerran käyneet ja tulevat asiakkaani! Jokainen teistä on ollut ihana kukkanen polullani. Vaikka olen ujo ja ehkä estynyt, en ole näyttänyt sitä niin avoimesti ulospäin, niin tässä se nyt tuli!

Koska olen joutunut miettimään kenties toista ammattia tai koulutusta, eksyin työvoimatoimiston ammatinvalintatestiin. Ette usko mikä oli lopputulos!
1.Lattianpäällystäjä
2.Jalkahoitaja
3.Suuhygienisti
4.Kätilö

Hevosala olisi myös ollut yksi vaihtoehto, mutta omalta kannaltani se olisi tarkoittanut muuttoa Saksaan. Lisäksi pukittelevat ja vikuroivat 3-ja 4-vuotiaat hevoset eivät houkuttele. Psykologin ammatti kaatuisi siihen, että siinä todella luetaan  ja päntätään, mikä ei taas ole minun heiniä, koska pidän siitä, että saan tehdä käsillä ja liikkua, eli olla nk duunari. Sitäpaitsi tilastomatikka olisi jo ensimmäinen kompastuskivi ja jos koskaan olisin valmistunut, itkisin yhdessä asiakkaan kanssa hänen murheitaan, eihän siitä mitään tulisi.

Olen siis saanut todella tällä suurella vapaa-ajan määrällä keksiä kaikenlaista tekemistä. Aloitin siivoamaan kotiani katosta lattiaan. Ja koska ennestäänkin olen siivoushullu, ei ollut muuta siivottavaa kuin alkaa pesemään seiniä, uunia, parvekelaseja ulkoapäin(! ihan kamalaa, asun 5 kerroksessa ja se on riittävän korkealla) ja lopuksi vielä ihmesienellä kengän ulkoreunoja.

Sen jälkeen aloin käymään juoksulenkeillä ja sitten uudelleen salilla Olariumissa. Salilta taukoa on kertynyt 10 vuotta, koska kisatreenit ja ruokavaliot ja aamulenkit kuluttivat kaiken innon loppuun ja henkiseen palautumiseen menikin tuon verran aikaa. Nyt kun rahat on tiukilla, on tullut tavallaan kaupanpäällisenä varsinainen ruokavalion muutos, mikä ei ole olleenkaan huono asia. Nimittäin kun syö edullisesti ja harvoin, ei pääse lihomaan! Hyviä vinkkejä tulee tässä jos haluaa syödä edullisesti:
-porkkana, peruna, juurekset, omena, appelsiini, banaani...
-kananmunat, protskujauho, auringonkukan siemenet, pellavarouhe, kalapuikot
-kaurapuuro
-itse tehty leipä/pulla
-tee, kahvi

ja ihminen pärjää yllättävän niukalla ravinnolla! Olen ommellut ja parsinut ja tuunannut astioita, vaatteita ja kenkiä. Koska en voi ratsastaa, on mukavaa mennä Peikin tallille Kauniaisiin tai Övergårdiin Siuntioon- kuitenkin katsomaan muiden ratsastusta ja nauttia hevosista ja toisten ihmisten seurasta sillä tavoin! Olen valanut itseeni uskoa katsomalla Yle Areenasta SAS, erikoisjoukkojen kovassa koulussa-ohjelmasarjaa. Olen lukenut esim Maaret Kallion Inhimillisiä kohtaamisia, sekä Joseph Murphyn Alitajuntasi voima. Lisäksi olen opiskellut kieliä (italia, ruotsi, saksa, ranska, japani, arabia, turkki, ei yhtään liikaa, ei.) Duolingossa.

Vaatii muuten aivan sikana hommaa pitää itsensä pinnalla kun on rankka elämäntilanne. Se, ettei päästä itseään putoamaan henkisesti. Pitää joka hetki keksiä jotain mukavaa tekemistä taikka tsemppiajatuksia. Kun ne ei riitä, on alettava kirjaamaan ylös aiheita, joista voi olla kiitollinen, esim läheiset ja terveys. Mitä elämä on ilman läheisiä?

Ohessa muutama korona-ajan kuva elämästäni.



Kuulumiset

Moikka,

ajattelin kirjoittaa kuulumisiani ja ajatuksiani kun superihanat asiakkaani, ovat kyselleet miten menee ja tsempanneet.

Eli korona tyhjensi ajanvarauskalenterini kertaheitolla ja tässä voin kertoa, että se on ollut hiljainen jo ennen koronaakin. Olin ehtinyt olla kolmisen vuotta alalla ja kerätä tyhjästä asiakaskuntaa kun tärähti 2008 taantuma. Sen jälkeen tähän päivään on ollut enemmän ja vähemmän asiakkaita.

Minulla on muutamia periaatteita kampaajana.

-en seuraa muotia, enkä pidä siitä- mielestäni se on pääasiassa rahastusta ja bisnestä, haluan kohdata ihmisen ja nähdä mikä häntä pukee, ei se, mikä on muotia. Vidal Sassoonin koulutuksen kävin entisen kollegan innoittamana vain todetakseni, että se oli superhyvä, koska siinä on täysin sama periaate kuin minulla: ensin ihminen, hänen oma tyylinsä ja persoonansa, sitten vasta muut asiat esim muoti. Korostetaan ihmisen omaa kauneutta, ei tehdä sitä keinotekoisesti.
  
Hiusten värjäys tehdään niin, että hiusta ei vahingoiteta, esim radikaalit jutut eivät ole minulla in, vaan mieluummin omasta väristä 2 astetta vaaleampi tai tummempi tyvi. Siksi en tee mielelläni mitään isoja operaatioita vaan koska se on cool ja muotia. Lisäksi isot muutokset harvoin onnistuvat yhdellä kerralla, taikka nopeasti

-en käy koulutuksissa koska pyörää ei ole keksitty uudestaan. Kampaajan on oltava niin luova, että hän itse keksii uusia juttuja, eikä hae niitä jonkun muun keksimänä ja ideoimana valmiissa paketissa. 
Sen sijaan ihastelen inspiroivia ihmisiä kaduilla taikka netissä kun haen jotakin uutta ideaa.

-leikkaan ja värjään asiakkailleni sellaisia malleja jotka pysyvät hyvänä kunkin asiakkaan käyntikerran mukaan, en sen mukaan mikä suosii minun lompakkoani, vaan asiakkaan.

-halusin urani alussa mahdollisimman ekologisen hiusvärisarjan, joten löysin Organicin, sen pullo maatuu ja vesistöön huuhtoutuessa väri kuormittaa vesieliöitä vähemmän kuin moni muu sarja. (se oli tutkimusaiheeni kampaajakoulussa) Koska Organic ei peitä harmaita kovin hyvin, löysin sen rinnalle ammoniakittoman Free sarjan, nimi tulee siitä, että se on resorsinoliton ja PPD-vapaa

-en käytä folioita raidoituksessa, vaan uudelleen käytettäviä, pestäviä versioita.
-en ole ottanut nettiajanvarausta, koska olen antanut henk koht kännykkänumeroni jakoon, johon voi laittaa 24h tekstarilla varauksia
-en pidä lomia, koska tykkään tehdä ympäri vuoden lyhyitä päiviä

-en mainosta koska ajattelen, että jos en pärjää omana itsenäni alalla, niin ei mahda mitään, siksi en julkaise töistäni kuvia somessa eikä minulla ole intoa hankkia älypuhelinta-minulla on edelleen mummopuhelin käytössä, jonka kuvanlaatu on surkea

-en lähde hintakilpailuun koska ajattelen, että asiakkaani uskaltavat sanoa minulle jos heillä on taloudellisesti tiukkaa ja kysyvät itse tarpeen tullen hinnanalennusta, eikä siinä ole mitään noloa! On hyvin inhimmillistä, että ihmiselämässä tulee taloudellisesti vaikeita aikoja, siksi tulen ilman muuta vastaan kunhan siitä uskaltaa mainita.

- koetan tehdä työni niin tarkasti kuin mahdollista, joten minulla menee aikaa hieman muita kampaajia enemmän. Haluan ehdottomasti, että asiakas uskaltaa antaa palautetta jos jokin asia ei mennyt hänen mielestään nappiin. Siksi kaikilla töilläni on tyytyväisyystakuu. Leikkauksissa 1vko ja väreissä/permiksissä 2 vko. Korjaus on maksuton, mikäli lopputulos ei ole ollut sellainen millaiseksi se yhdessä sovittiin. Korjaus on jonkin hintainen, mikäli asiakas haluaa muuttaa itse jotakin, mistä emme sopineet. Jos asiakas on tullut tietyn kuvan kanssa, lopputulos harvoin on samanlainen, koska kaikilla on omanlainen hiuslaatu, sekä pohjalla voi olla valmiiksi eri värejä, jotka aina vaikuttavat lopputulokseen. Tällaisissa töissä en ole parhaimmillani, koska tällöin en voi tehdä kuin mekaanisen suorituksen, jossa en voi käyttää omaa näkemystäni lainkaan.

Joka tapauksessa otan kaikki työni hyvin vakavasti ja koetan parhaani mukaan tehdä mahdollisimman täydellistä jälkeä,  nopeus tai tehokkuus eivät siten ole valttikorttejani.

Nyt olen kyseenalaistanut ammattitaitoni ja urani jatkuvuuden kampaajana. En ole kaikkein sosiaalisin ja extrovertein, mikä varmaan pitäisi olla tässä ammatissa. Olen ujo, uskokaa tai älkää!

Olen päättänyt koronan rohkaisemana hakea toista työtä kampaajan työni ohelle. Sen verran rauhallista on, että tällaiseen tulokseen olen tullut. Minulla on suuri kysymysmerkki tulevaisuuteni kohdalla. Joudunko luopumaan tuolipaikastani kampaamossa koska en saa kuluja maksettua, ja jos luovun, loppuu ammattini, koska uuden asiakaskunnan keräämiseen menee vuosikausia.
Koetan nyt mennä päivä kerrallaan ja osoittaa kiitokseni kaikille asiakkailleni jotka olette antaneet anteeksi jos olen tehnyt virheitä, jotka olette vuosi toisensa jälkeen tulleet asiakkaakseni, te olette olleet suuri ilon aiheeni kaikki nämä vuodet kampaajana. Te olette aivan ihania tyyppejä jokainen! Toivon teille parasta mahdollista elämää ja kiitän olemassaolostanne, kaikista juttutuokioistamme.

Vilma